160. |
Hyvän, iloisen ihmisen muisto,
miten se mieltä lämmittää,
miten aina sen soinnuista sieluun
sävel kirkas soimahan jää.
|
|
|
161. |
Ei hyvästijättö ole tää,
et pois ole mennyt,
vaikka emme sua nää.
Olet tuskamme, onnemme jakanut ain’,
siksi sanomme kuten ennenkin vain:
“Hyvää matkaa!”
|
|
|
162. |
Aurinko laskee, jo pitenee varjot,
aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin…
Kari Rydman
|
|
|
163. |
Rakas ystävä
ei koskaan kuole.
Hän elää ajatuksissamme,
sydämissämme, muistoissamme.
|
|
|
164. |
Jokaisessa poisnukkuneessa ystävässä
me kadotamme osan itsestämme,
usein juuri parhaan osan.
|
|
|
165. |
Tuuli puhaltaa, missä tahtoo;
Ja sinää kuulet sen huminan,
Mutta et tiedä, mistä se tule
Ja minne se menee.
Joh. 3:8
|
|
|