| 152. | Sydän uupunut levon sai, valkeni ikuinen sunnuntai. |
| 153. | Niin väsyneenä loppumatkan kuljit, uneen rauhaisaan sä silmät suljit. On hiljaisuus ja suru sanaton, mutt’tiedämme – sun hyvä olla on. |
| 154. | Loppui tuska, tuli rauha, uni kaunis ikuinen. |
| 155. | Ei auttanut apu ihmisten, ei rakkaus, rukous läheisten. Olit toivossa päästä viel’ kotihin kerran, mutt’ matkasi johti luo taivahan Herran. |
| 156. | Soitteli tuuli jo kauan meille surun viestiä hiljalleen, katseli aikaa elämän Herra, kutsui pois sairaan ja väsyneen. |
| 157. | Poissa on tuskat, ohi on arki ja työ, vain lempeät mainingit rantaan lyö – Isän kotiin matkaaja palaa. |
| 158. | Sinun luonasi on väsyneen hyvä olla. |
| 159. | On tuska, sairaus, kyyneleet nää, sun kohdaltas ohi kaikki tää. Nyt aurinko kirkas ja lämpöinen on paistava sulle ikuinen. |
|
|
