| 78. |
Aina valvoit vaivan nähden,
muill´ett´ilo, onni ois.
Ensi murhe emon (isän) tähden
meill´on mentyäsi pois.
O. Manninen
|
| |
|
| 79. |
Pois murheet, huolet raukeaa,
kun taivaan portit aukeaa.
|
| |
|
| 80. |
On taivaan riemu kirkkaampi,
tuhansin kerroin kirkkaampi
kuin aavistaakaan voimme.
|
| |
|
| 81. |
Sai lohduttajan luona
hän lepovalkaman,
kun lepää pieni vuona
polvella kaitsijan.
O. Manninen
|
| |
|
| 82. |
Sammui loiste silmien valon,
taukosi sykintä sydämen jalon,
herposi käsi auttava, antava,
rakkaus kaikkien kuormia kantava.
Päivän paiste muistollesi.
|
| |
|
| 83. |
Hiljaa tarttui käsi Herran
käteen väsyneen.
Hiljaa siirtyi sielu
lepoon iäiseen.
|
| |
|
| 84. |
Hymy hyytyi, silmä sammui,
pois kulki kultainen elämä.
Eino Leino
|
| |
|
| 85. |
Kaunis on kuunnella
kutsua Luojan,
nukkua pois, kun jo uupunut on.
|
| |
|
| 86. |
Vain heille on annettu levonmaa,
kuin kehto se heitä keinuttaa,
ikisuvista talviin, keväisiin
ne haihtuvat vuosien kierroksiin.
|
| |
|
| 87. |
Suuri oppaamme tuntevi kyllä
joka ikisen askeleen.
Hänen kätensä meillä on yllä,
kun kutsuvi kirkkauteen.
|
| |
|
| 88. |
Kun pitkän elämän elää saa
voi rauhassa nukahtaa.
Kun kaikki on valmista,
tehty työ
on edessä rauhaisa yö.
|
| |
|
| 89. |
Ei tunnu tuska, ei vaiva mainen,
on rauha sydämessä kärsineen.
|
| |
|
| 90. |
Helppo on maata
päivätyön tehneen,
rauha on palkka
raatajan parhain.
Eino Leino
|
| |
|
| 91. |
Itsesi uhrasit, kaikkesi annoit,
hellien meitä vaalit ja kannoit.
|
| |
|
| 92. |
Mitään pyytänyt et itselles,
kaikki peitti,
kärsi rakkautes.
|
| |
|
| 93. |
Olit aina niin hyvä ja auttavainen,
oli sydämes jalompi kultaa.
|
| |
|
| 94. |
Täyttyi määrä päivien,
joutui päivä iltaan.
Kääntyi katse
taivaan kaarisiltaan.
|
| |
|
| 95. |
Nuku rauhassa Äiti (Isä) kulta
tyyntä on tuonen mailla.
|
| |
|
| 96. |
Siunattu olkohon, äiti (isä), sun tiesi,
siunattu matkasi viimeinen.
|
| |
|
| 97. |
Tähtien tuikkeessa taivaalla
taas äitini katseen mä nään.
Se kulkijan tiellä on lohtuna,
se lämmittää hyytävän sään.
R.Helismaa
|
| |
|
| 98. |
Pois päivä meiltä kulki,
yö tummaan helmaan sulki.
Vaan valo kirkas, toinen
tuo armon aurinkoinen
valaisee yönkin loistollaan.
|
| |
|
| 99. |
Älä salpaa surua luotasi,
kun kaarisiltaa teet;
ei mikään kimalla kauniimmin
kuin puhtaat kyyneleet.
|
| |
|
| 100. |
Muun korvas aika, minkä vei,
sydäntä äidin konsaan ei.
|
| |
|
| 101. |
Olit aina niin hyvä ja herttainen,
siks´muistamme sua kaivaten.
|
| |
|
| 102. |
Hän sinne eellä lähti,
mua siellä odottaa,
on hellä johtotähti
lähemmäs Jumalaa.
|
| |
|
| 103. |
Kaipaa tuttu polku
rakkaan jalan astuntaa,
tuuli kotipuissa nyyhkii, valittaa.
|
| |
|
| 104. |
Sydän lämmin ei syki enää,
vaan muistosi kaunis iäti elää.
|
| |
|
| 105. |
Nuku äiti unta rauhaisaa.
|
| |
|
| 106. |
Suo anteeksi, isä
kyyneleet nää,
ne rakkautta on
ja ikävää.
|
| |
|
| 107. |
Me muistamme äitiä siunaten,
elit kaikkesi antaen, uhraten,
unes olkoon kaunista pyhää.
|
| |
|
| 108. |
Olit äiti niin hyvä ja herttainen,
oli sydämes’ jalo kuin kulta,
palkitkoon Isämme taivainen,
mitä saaneet oommekaan sulta.
|
| |
|
| 109. |
Oi Herra, palkitse äidin vaivat,
niin paljon aikaan nuo kädet saivat,
vain vähän vaadit,
mutt’ paljon annoit,
luo Luojan murheesi
hiljaa kannoit.
|
| |
|
| 110. |
Heittäkää hiljaa arkulle multaa,
siellä on mummu, siellä on kultaa.
|
| |
|
| 111. |
Jäi ahkera työsi muistoksi meille
hyvän sydämes ohjeet elämän teille.
Sä aina muistit ja huolta kannoit,
et paljon pyytänyt vaan kaikkesi annoit.
|
| |
|
| 112. |
Kera syksyn lehtien,
lähdit isä kultainen.
|
| |
|
| 113. |
Vaipui käsi vakaa, ahkeroiva,
uneen uupui isän rakkaan pää.
|
| |
|
| 114. |
On isän neuvot loppuneet,
hän hiljaa nukkui pois.
Näin emme olis’ tahtoneet,
on meiltä paljon pois.
|
| |
|
