17. |
Ja Henki ikuinen
taa tuonen virran kantaa,
päin rauhan suurta rantaa
vie pienen ihmisen.
Martti Korpilahti
|
|
|
18. |
On pursi irronnut maan laiturilta,
vie virrat kuulaat kohti Jumalaa.
|
|
|
19. |
Sinun rauhasi on ääretön niin kuin meri.
|
|
|
20. |
Ma katson kuinka tumma laine liittyy valkeaan.
Käyn kerran niitten matkaan unhon virtaan harmajaan
ja tuudittaudun tuollepuolen ajan.
|
|
|
21. |
Meri tyyntyy, varjot pitenee,
rauhan ranta lähenee –
vene hiljaa satamaan saapuu.
|
|
|
22. |
Minä soudan pois maailmasta uneen ja urheeseen
ja tuskasta kuolemasta, minä soudan vapauteen.
|
|
|
23. |
Minne meri ja taivas kantaa
minne aalto ja tuuli käy
siellä nouseva aurinko hohtaa
ja sydämmelles lempeän rauhan suo.
|
|
|
24. |
Kodin tyynestä rannasta purjehtimaan,
lähdit poika uljas ja nuori.
Nous matkallas myrsky ja purtesi kaas,
sinut saavutti surman nuoli.
|
|
|
25. |
Niin hiljaa enkeli kulkua johti,
elon virran valkeita rantoja kohti.
|
|
|
26. |
Pysähtyi sydämes pursi
rauhan vienoille vesille,
armon auringon sylihin.
J.H.Erkko
|
|
|
27. |
Hetket ovat kuin laivat,
ne lähtevät armottomasti aikanaan.
Meidän on oltava kuin satama,
tyynesti kaivaten.
|
|
|
28. |
On kaikki Jumalaa:
Kuin haihdut tuuliin,
taas mereen tuovat sinut tuulispäät.
|
|
|
29. |
On päivä päättynyt, on tullut ilta.
Uus´kotiranta uneen kangastaa.
|
|
|
30. |
Poissa on tuska, ohi on arki ja työ.
Purjehdus on päättynyt.
Vain lempeät mainingit rantaan lyö,
Isän kotiin matkaaja palaa.
|
|
|
31. |
Meri huokaa rantakiviin.
Veden yllä linnun lento
aamuaurinkoon.
On muuton aika.
|
|
|
32. |
Suru on se miten me muistamme ilon.
Tummien puitten välistä pilkottaa
auringon valaiseman merenselän
kimaltavat kyyneleet.
|
|
|
33. |
Uupunut matkaaja
rannalla himmeän maan,
astui aurinkolaivaan
suureen, valkeaan.
|
|
|
34. |
Hiljaisuuden rannalla
vallitsee suuri vapaus.
|
|
|