| 115. |
Ei ollut lapsonen tänne luotu
maailman virtojen vietäviin,
vain taivaan lainaksi meille suotu,
ja siksi muuttikin taivaisiin.
|
| |
|
| 116. |
Hetken leikit, lapsi pieni,
kera veikan, siskojen.
Hetken tunsit maiset tuskat,
pääsit ikionnehen.
|
| |
|
| 117. |
Hän oli taimi sun tarhassas
ja varten taivasta luotu.
|
| |
|
| 118. |
Jumala, katso pienen
karitsasi puoleen,
kun uupunein käsin
sen sinulle ojennamme!
Elina Vaara
|
| |
|
| 119. |
Niin lähdit, enkeli kultainen,
luo taivaan omien enkelten.
|
| |
|
| 120. |
Tuonen lehto, öinen kehto,
siell’ on hieno hietakehto,
sinnepä lapseni saatan.
Aleksis Kivi
|
| |
|
| 121. |
Nyt Herran yrttitarhaan
sä muutit lapsonen,
sait onnen osan parhaan
ja suojan suloisen.
|
| |
|
| 122. |
Näin taimen otti varhain
pois Herra taltehen.
Hän mailla taivaan tarhain
on lilja valkoinen.
Z. Topelius
|
| |
|
| 123. |
Oli iloa täynnä ne päivät,
jotka luonamme viivyit.
Sun leikkisi kesken jäivät,
pois taivaan pihoille siirryit.
|
| |
|
| 124. |
On tuonelan lehdossa rauhaisaa
siellä lapseni uupunut uinahtaa,
sinne yllä ei myrskyt maailman
eikä häiritse rauhaa nukkuvan.
|
| |
|
| 125. |
Varhain luotamme lähdit täältä,
et kestänyt myrskyjä maailman.
Nyt Isän ylhäisen luona siellä,
on sulla aartehet taivahan.
|
| |
|
