Vanhukselle

166.

Siell’ kaunis kannel soi,
veisaamme virttä uutta.

   
167.

Päättyi pitkä kaari elon,
väsynyt on saanut levon.
Nuku unta rauhaisaa.

   
168.

Oi Herra, jos mä matkamies maan
lopulla matkaa nähdä sun saan.

   
169.

Katsoi Herra ajan täyttyneen,
kutsui luokseen väsyneen.

   
170.

Uupunut matkaaja
rannalta himmeän maan
astui aurinkolaivaan
suureen valkeaan.

   
171.

Hiljaa voimat uupui,
lähdön hetki läheni.
Väistyi vaiva, tuli rauha,
uni kaunis, ikuinen.

   
172.

Kun luojamme niittää kypsää viljaa
ja noutaa matkaajan väsyneen,
kun sydän lämpöinen sammuu hiljaa,
oisko aihetta muuhun kuin kiitokseen.

   
173.

Ihana on väsyä viimeisen kerran,
nukkua sylihin taivaan Herran.

   
174.

Ota syliis’, olen loppuun väsynyt,
ota syliis’,
en muuta pyydä nyt.
Ota hiljaa kämmenelles’ Jumala,
niin hyvä väsyneen on siihen nukkua.

   
175.

Siellä missä nyt olet,
kukkii kaunein maa.
Siellä tuuli lempein puhaltaa.

   
176.

Kaikk´ on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk´on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.

Eino Leino

   
177.

On mulla koti toinen
ja kaikki hyvin,
miks rakkaat ootte
silmin kyyneltyvin?

   
178.

Nousussa päivän
laulussa sinisen linnun,
siellä on matkamme määrä.

   
179.

Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti.
Ei se Ijäks´sammu, ken elämästä lähti.
Nukkuos tähti helmassa päivän.

   
180.

Varjosta lähdit varjottomuuteen,
Siunaamme matkaasi elämään uuteen.

   
181.

Et ole ikiunessa, et ole poissa,
olet tuhat tuulta puistikoissa,
olet valon välke aallokossa,
olet timantti hankien loistossa.
Et jättänyt meitä, et ole vaiti,
olet lintujen laulu taivaalla,
olet kuiskaus viljapellolla,
olet henkäys rakkaasi poskella.

   
182.

Täällä pohjantähden alla
on nyt kotomaamme,
mutta tähtein tuolla puolen
toisen kodon saamme.
On lepo jossakin,
särkymätön rauha.

   
183.

Sun haltuus rakas Isäni,
mä aina annan itseni.
Mun sieluni ja ruumiini,
sä Herra ota suojaasi.

   
184.

On aika silmät sulkea
ja lepoon painaa pää.
Herran käsi siunaava,
sun otsallesi jää.

   
185.

Tie valmis on,
ja päässä sen
vastaus löytyy ikuinen.

   
186.

Näin aukeaa portti viimeinen
valoon ja lauluun lintujen.
Kuin kynttilä on elämämme tää,
vain pieni tuuli joskus
voi liekin sammuttaa....

   
187.

Jumalan kämmenellä ei pelkää ihminen.
Jumalan kämmenellä ei kukaan ole turvaton.
lepää rauhassa, tuulen kehdossa,
tuoksussa kesäisen maan.

   
188.

Vierellänsä kulkemaan
sai hän oppaan parhaan,
Herra kantaa hellin käsin
hänet taivaan tarhaan.

   
189.

Olen polkuni päässä, tuhansista erään-
ja niitä on täynnä maa.
On viileä ilta, eräs päivä on mennyt,
on painunut metsien taa.

- Aila Meriluoto

   
190.

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen,
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa, vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun,
ja jokaisen tummuvan illan myötä,
toivotan teille hyvää yötä.

   
191.

Herra, kädelläsi uneen painat pään,
kutsut ystäväsi lepäämään.
Käsi minut kantaa uuteen elämään,
ikirauhan antaa, valoon jään.

   
192.

Nyt nukut ikiunta,
rauhallista, tuskatonta.

   
193.

Surun kyynelten
lävitse loistavat
onnellisten muistojen
kultaiset säteet

   
194.

Tuli eteen hiljaisuus
ja kauniit tyynet veet,
vain valo ääretön
ja rauhan autereet.

   
195.

On lempeä levon maa,
unen kaarisilta sinne johdattaa.
Niin turvaisaa on,
Herra,
sun rauhaas nukahtaa.

   
196.

Elämää eivät ole päivät
jotka ovat menneet,
vaan hetket
jotka muistetaan.

   
197.

Se, mikä täällä on,
tänne jää,
vain muisto helmenä kimmeltää.

   
198.

Kaiken yllä hellyys väräjääpi,
Herra itse rannat himmentääpi,
sulaa kaukainen ja läheinen,
kaiken saa vain lainaks´ ihminen.

   
199.

Niin lempeänä leviää hiljaisuus,
niin säteilevänä taivaan avaruus.

   
200.

Ei ollut lapsemme tänne luotu
maailman virtojen vietäviin,
vain taivaan lainaksi meille suotu
ja siksi muuttikin taivaisiin.

   
201.

Rakas lapsemme pienoinen,
nuku suojassa Taivaan enkelien.
Enkelit uneen sinut tuudittaa,
enkelit meitäkin lohduttaa.
me tiedämme, et ole siellä yksin.
Kuljet sielläkin, lapsemme, käsityksin.

   
202.

Ota syliisi, Isä Taivainen,
ota lapsemme ainokainen.
Ole hänelle hyvä ja hellä,
pidä povella lämpöisellä.

   
203.

Niin lähdit enkeli kultainen,
luo taivaan omien enkelten.
Ota syliisi, Isä Taivainen,
nyt lapsemme pienoinen.

   
204.

Sun kuvasi, lapseni kultainen,
mä kätken pohjahan sydämen,
elon polkuja täällä kulkeissain
sua muistelen siunaten, rakastain.

   
205.

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie,
hänt´ihana enkeli kotihin vie.

   
206.

Kiitos yhteisistä päivistä lapsuuden,
kiitos vuosista jälkeen sen.
Sua kaipaan aina, veli kultainen.

   
207.

Olit niinkuin tähden lento,
lapsukainen pieni, hento.
Valon loit sä kotihimme,
ikikaipuun sydämiimme.

   
208.

Pois kulki kultainen elämä.
Äidin ilo, Isän toivo,
isoäidin silmäterä.

   
209.

Vaikene sydän, kuuntele hiljaa
on kuolema niittänyt kalleinta viljaa.

   
210.

Sinne toivon siivillä
jo sydän pieni lennä!
Siellä kun on kotomaani,
sinne tahdon mennä.

   
211.

Kevyt, autuas, pieni aivan,
enkeli viaton,
joka jälkeen leikkinsä vaivan
nukkunut on.

   
212.

Tuonen lehto, öinen lehto!
Siell´on hieno hietakehto,
sinnepä lapseni saatan.

   
213.

Jätti jäljen ihanan,
kaaren kauniin loistavan,
lensi syliin Jumalan.

   
214.

Katkesi pienen
linnun lento,
sävel jäi -
ja se heläjää.

   
215.

Helmassa hellän paimenen
hyvä on olla lapsosen.

   
216.

Niinkuin Isä siunaa lastaan,
syliis ota hänet vastaan.

   
217.

Hyvä paimen johdattaa
pientä, pientä karitsaa
kantaa kunnes laskee sen
helmaan isän taivaisen.

   
218.

Sä olit äidin armas
ja isän kukkanen
sä olit herran lahja
tääll ajan lyhyen.

   
219.

Ken voi karttaa kuolon teitä,
ken voi estää kyyneleitä.
Tuoni tempaa rakkaimmankin,
riistää kaikkein kalleimmankin.

   
220.

Vaan ylitse kaikkien kyynelten
tuhat muistoa meitä lohduttaa.
Ne tallessa päivien menneiden,
tuhat muistoa kultaakin kalliimpaa.

   
221.

Me muistamme äitiä siunaten,
elit kaikkesi antaen, uhraten,
unes olkoon kaunista, pyhää.

   
222.

On kotipiha tyhjä ja hiljainen
ei kuulu askelees poluilta sen.
Sinä aina autoit ja ahersit
ja paljosta huolta kannoit.
Sua kiitämme äiti kaikesta
ja siunaamme muistoas kaunista.

   
223.

Sä, Herra palkitse äidin vaivat!
Sun taimes hoitoa hältä saivat.
Sun suuren lempesi kirkkaudesta
näen sätehen äitini katsehesta.
Siks´ tuntuu päivä kun maillaan ois´
tään silmän loiste kun sammui pois.

   
224.

Kun loistat tähtenä iltataivaan,
niin muistathan lapsias´ päällä maan.
Teit eestämme, isä, niin paljon työtä,
siitä sinulle kiitos - ja hyvää yötä.

   
225.

Soi kirkonkellot hiljaa
yli talvisen kirkkomaan,
sinne saatamme mammamme rakkaan
papan vierelle nukkumaan.

   
226.

Vaiti seisoo pihapuut
ikävöivät kukkamaat
kaipaa tuttu pihapolku
rakkaan jalan astuntaa.

   
227.

Kiitos hoivasta lapsuuden,
rakkaudesta, min annoit meille,
ohjaten askelta hyvän teille.
Annoit eestämme parhaintas,
Siunaamme, isä, sun muistoas.

   
228.

Suven tuulilta pyydämme hiljaa,
te lauhasti puhaltakaa,
kun kuljette yli sen kummun,
jossa isämme uinahtaa.

   
229.

Oli sulla sydän niin lämmin hellä,
oli siellä paikka meille jokaiselle,
mitään et pyytänyt kaikkesi annoit
meitä aina muistit ja huolta kannoit.
Kauniit muistot voimaa antaa,
surun raskaan hiljaa kantaa.

   
230.

Vaikka puhdasta kultaa sydän ois,
se kuitenkin uupuu
ja sammuu pois.
Vain muistot ja
rakkaus jäljelle jää.

   
231.

Ihmisen elinpäivät ovat
niinkuin ruoho,
kun tuuli käy hänen ylitseen
ei häntä enää ole.

   
232.

Kuinka lyhyt elämä olla voi,
mutta muisto ikuisuuden kestää.

   
233.

Kuka uskoa vois,
tuli vuoro sun lähteä pois.
Soi kutsu taivaan yllättäen
sen edessä nöyrrymme vaieten.

   
234.

Hiljaa sulle hauta luodaan,
hiljaa sinne lasketaan,
hiljaa sitten hautakumpu
kyynelillä kastetaan.

   
235.

Nopea lento pääskysen,
nopeampi lento hetkien.
Vasta kevät on,
kun jo syksyn tuntee ihminen.

   
236.

Luonto on antanut meille
lyhyen elämän,
mutta hyvin käytetyn elämän
muisto on ikuinen.

   
237.

Siellä on polut tasaiset astua.
Siellä ei silmät voi kyyneliin kostua.
Siellä on vihreät kunnaat ja lehdot.
Siellä on pehmeät nukkua kehdot.

   
238.

Aamun tullen sydän sammui.
Loppui vaivat maalliset.
Kauniit muistot meille jäivät.
Suru suuri sanaton.

   
239.

Elon päivä iltaan kallistuu,
sato kypsä maahan painautuu,
taipuu täysinäinen tähkäpää,
työ ja muistot aina jälkeen jää.

   
240.

Väsymys tuli kuin hiipien hiljaa
vei voimat ja unen antoi.
Se taittoi sukumme vanhinta viljaa
pois rakkaamme luokseen kantoi.

   
241.

Ei kuolema ole arvoitus,
joka kerran ratkeaa.
Se on ihmisen ihana oikeus
taipaleensa tehtyään nukahtaa.

   
242.

Nyt iltakello lyö ja
päättyi pitkä päivätyö.
Lepoon hyvään suloiseen,
Herra kutsui väsyneen.

   
243.

Hiljaa saapui lempeä yö,
taukosi tuska, taukosi työ,
sydän uupunut levon sai,
vaikeni ikuinen sunnuntai.

   
244.

Siell´ kukkia täynnä on maa,
sydän väsynyt levätä saa.
Kevyt kulkea on, ei ahdista siellä
ei tuskaa tunneta taivaan tiellä.

   
245.

Kun aamu saapui, niin matka päättyi
ja uneen uuvutti väsyneen.
Ei tunnu tuska, ei vaiva mainen,
on rauha sydämessä nukkuneen.

   
246.

Rannalle himmeän lahden
aurinko laskenut on.
Kutsu jo soi iltahuudon,
taakka laskettu on.

   
247.

Niin lyhyt askel
ajasta ikuisuuteen,
niin kapea raja
välillä taivaan ja maan.

   
248.

Kun kerran viimeisen suljen
nämä silmäni unista maan,
yhä ylemmäs silloinko kuljen,
yhä kauemmas nähdäkö saan?

   
249.

Elo mainen kun iltaan raukes,
oli tyyntä ja rauhaisaa niin.
Joku portti vaan hiljaa aukes
ja se iäksi suljettiin.

   
250.

Oi Taivaan Isä rakkahin
lepo lempeä hänelle anna.
Käsivarsin hellin turvallisin
ikirauhaan luoksesi kanna.

   
251.

Hyvä nukkua lepoon, rauhaan.
Siirtyä rantaan tyyneen, lauhaan,
kun ilta pilvet jo ruskottaa.

   
252.

Ota hellästi syliisi
ja taivaaseen kanna,
ruusuilla peittele
ja levätä anna.

   
253.

Suo surun hiljaa muuttua
kauniiksi muistoksi.