Sairastaneelle

152. Sydän uupunut levon sai,
valkeni ikuinen sunnuntai.
   
153. Niin väsyneenä loppumatkan kuljit,
uneen rauhaisaan sä silmät suljit.
On hiljaisuus ja suru sanaton,
mutt’tiedämme – sun hyvä olla on.
   
154. Loppui tuska, tuli rauha,
uni kaunis ikuinen.
   
155. Ei auttanut apu ihmisten,
ei rakkaus, rukous läheisten.
Olit toivossa päästä viel’ kotihin kerran,
mutt’ matkasi johti luo taivahan Herran.
   
156. Soitteli tuuli jo kauan meille
surun viestiä hiljalleen,
katseli aikaa elämän Herra,
kutsui pois sairaan ja väsyneen.
   
157. Poissa on tuskat, ohi on arki ja työ,
vain lempeät mainingit rantaan lyö –
Isän kotiin matkaaja palaa.
   
158. Sinun luonasi on väsyneen hyvä olla.
   
159. On tuska, sairaus, kyyneleet nää,
sun kohdaltas ohi kaikki tää.
Nyt aurinko kirkas ja lämpöinen
on paistava sulle ikuinen.