Säkeitä vanhemmille

78.

Aina valvoit vaivan nähden,
muill´ett´ilo, onni ois.
Ensi murhe emon (isän) tähden
meill´on mentyäsi pois.

O. Manninen

   
79.

Pois murheet, huolet raukeaa,
kun taivaan portit aukeaa.

   
80.

On taivaan riemu kirkkaampi,
tuhansin kerroin kirkkaampi
kuin aavistaakaan voimme.

   
81.

Sai lohduttajan luona
hän lepovalkaman,
kun lepää pieni vuona
polvella kaitsijan.

O. Manninen

   
82.

Sammui loiste silmien valon,
taukosi sykintä sydämen jalon,
herposi käsi auttava, antava,
rakkaus kaikkien kuormia kantava.
Päivän paiste muistollesi.

   
83.

Hiljaa tarttui käsi Herran
käteen väsyneen.
Hiljaa siirtyi sielu
lepoon iäiseen.

   
84.

Hymy hyytyi, silmä sammui,
pois kulki kultainen elämä.

Eino Leino

   
85.

Kaunis on kuunnella
kutsua Luojan,
nukkua pois, kun jo uupunut on.

   
86.

Vain heille on annettu levonmaa,
kuin kehto se heitä keinuttaa,
ikisuvista talviin, keväisiin
ne haihtuvat vuosien kierroksiin.

   
87.

Suuri oppaamme tuntevi kyllä
joka ikisen askeleen.
Hänen kätensä meillä on yllä,
kun kutsuvi kirkkauteen.

   
88.

Kun pitkän elämän elää saa
voi rauhassa nukahtaa.
Kun kaikki on valmista,
tehty työ
on edessä rauhaisa yö.

   
89.

Ei tunnu tuska, ei vaiva mainen,
on rauha sydämessä kärsineen.

   
90.

Helppo on maata
päivätyön tehneen,
rauha on palkka
raatajan parhain.

Eino Leino

   
91.

Itsesi uhrasit, kaikkesi annoit,
hellien meitä vaalit ja kannoit.

   
92.

Mitään pyytänyt et itselles,
kaikki peitti,
kärsi rakkautes.

   
93.

Olit aina niin hyvä ja auttavainen,
oli sydämes jalompi kultaa.

   
94.

Täyttyi määrä päivien,
joutui päivä iltaan.
Kääntyi katse
taivaan kaarisiltaan.

   
95.

Nuku rauhassa Äiti (Isä) kulta
tyyntä on tuonen mailla.

   
96.

Siunattu olkohon, äiti (isä), sun tiesi,
siunattu matkasi viimeinen.

   
97.

Tähtien tuikkeessa taivaalla
taas äitini katseen mä nään.
Se kulkijan tiellä on lohtuna,
se lämmittää hyytävän sään.

R.Helismaa

   
98.

Pois päivä meiltä kulki,
yö tummaan helmaan sulki.
Vaan valo kirkas, toinen
tuo armon aurinkoinen
valaisee yönkin loistollaan.

   
99.

Älä salpaa surua luotasi,
kun kaarisiltaa teet;
ei mikään kimalla kauniimmin
kuin puhtaat kyyneleet.

   
100.

Muun korvas aika, minkä vei,
sydäntä äidin konsaan ei.

   
101.

Olit aina niin hyvä ja herttainen,
siks´muistamme sua kaivaten.

   
102.

Hän sinne eellä lähti,
mua siellä odottaa,
on hellä johtotähti
lähemmäs Jumalaa.

   
103.

Kaipaa tuttu polku
rakkaan jalan astuntaa,
tuuli kotipuissa nyyhkii, valittaa.

   
104.

Sydän lämmin ei syki enää,
vaan muistosi kaunis iäti elää.

   
105.

Nuku äiti unta rauhaisaa.

   
106.

Suo anteeksi, isä
kyyneleet nää,
ne rakkautta on
ja ikävää.

   
107.

Me muistamme äitiä siunaten,
elit kaikkesi antaen, uhraten,
unes olkoon kaunista pyhää.

   
108.

Olit äiti niin hyvä ja herttainen,
oli sydämes’ jalo kuin kulta,
palkitkoon Isämme taivainen,
mitä saaneet oommekaan sulta.

   
109.

Oi Herra, palkitse äidin vaivat,
niin paljon aikaan nuo kädet saivat,
vain vähän vaadit,
mutt’ paljon annoit,
luo Luojan murheesi
hiljaa kannoit.

   
110.

Heittäkää hiljaa arkulle multaa,
siellä on mummu, siellä on kultaa.

   
111.

Jäi ahkera työsi muistoksi meille
hyvän sydämes ohjeet elämän teille.
Sä aina muistit ja huolta kannoit,
et paljon pyytänyt vaan kaikkesi annoit.

   
112.

Kera syksyn lehtien,
lähdit isä kultainen.

   
113.

Vaipui käsi vakaa, ahkeroiva,
uneen uupui isän rakkaan pää.

   
114.

On isän neuvot loppuneet,
hän hiljaa nukkui pois.
Näin emme olis’ tahtoneet,
on meiltä paljon pois.