Luonto ja ikuisuus

35.

Unohdettuani kaiken
kirjasta oppimani,
olin onnellinen!
Suuret luulot eivät
kuuluneet enää minulle.
Viisauden ovella
ei ollut enää vartioita.
Tuuli tuli ja meni.

Einari Vuorela

   
36.

Jossakin kirkkauden maassa kuljen.
Taakka harteita ei paina,
se on poissa.
Kukkaportin avaan,
suljen.
Hengittelen ilmaa
kevyttä kuin tuuli,
joka puu on ystäväni
hymyhuuli.
Itkenkö?
Enhän toki ihanassa maassa.

Einari Vuorela

   
37.

Aurinko lakee, jo pitenee varjot,
aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin…

Kari Rydman

   
38.

Ei mikään voi kuolla,
ei kukat, ei tuuli,
ei rakkaus kuolla voi.
Ohi polku vain kulkee
ja kukat jää taakse
ja muualla tuuli soi.

Aila Meriluoto

   
39.

Elo mainen kuin iltaan raukes,
oli tyyntä ja rauhallista niin.
Joku portti vain hiljaa aukes
ja se iäks suljettiin.

   
40.

Hän, joka antaa surun,
antaa myös lohdutuksen.

   
41.

Kiitos ja siunaus hiljainen myötä,
matkalle, joss´ei tuskaa , ei yötä.

   
42.

Ja kerran tuskaa vailla
hän herää uuteen elämään.

   
43.

Ja rauhan maa
iankaikkinen kangastaa vastaan.

Aleksis Kivi

   
44.

Jäi jälkeesi kaipuu,
jäi sanaton suru.

   
45.

Jätti jäljen ihanan,
kaaren kauniin, loistavan,
lensi syliin Jumalan.

   
46.

Kauneinta on hämärtyessä illoin.
Kaikki taivaan rakkaus on silloin
kerääntynyt valoon tummuvaan…

   
47.

Kauniit muistot eivät koskaan kuole,
eivätkä milloinkaan jätä yksin.

   
48.

Me olemme niin kuin uni
ja niin kuin ruoho maan
joka aamulla puhkeaa kukkaan
ja ehtoolla leikataan.

Mika Waltari

   
49.

On maa,
jonka kaikki polut katoaa.
On Rauhan maa.

Saima Harmaja

   
50.

Mitä tummempi taivas,
sitä kirkkaammat tähdet.
Mitä suurempi suru,
sitä lähempänä Jumala.

   
51.

Muistoista aika rakentaa lohdutuksen.

   
52.

Murheeseen on kätketty toivo tulevista päivistä.

   
53.

Niin lyhyt askel
ajasta ikuisuuteen,
niin kapea raja,
välillä taivaan ja maan.

   
54.

Olen polkuni päässä,
tuhansista erään
ja niitä on täynnä maa.
On viileä ilta,
eräs päivä on mennyt,
on painunut metsien taa.

Aila Meriluoto

   
55.

On ajaton avaruus
arjesta irronnut ikuisuus,
on rauha, hiljaisuus.

   
56.

On hiljainen taivaanranta,
eikä lintujen laulu soi.
Ei kuoleman tarkoitusta
aina ymmärtää voi.

   
57.

Pois murheet, huolet raukeaa,
kun taivaan portit aukeaa.

   
58.

On siellä ikuinen kesän maa
sydän uupunut levätä saa.

   
59.

On taivaan riemu rikkaampi,
tuhansien kerroin kirkkaampi
kuin aavistaakkaan voimme.

   
60.

Päivä kun nousee,
niin sammuvi tähti.
Ei se iäks sammu,
ken elämästä lähti.
Nuku tähti helmassa päivän!

Eino Leino

   
61.

Rakas ystävä ei koskaan kuole.
Hän elää ajatuksissamme,
sydämmissämme, muistoissamme.

   
62.

Siellä on polut tasaiset astua.
Siellä ei silmä voi kyyneliin kastua.
Siellä on vihreät kuunnaat ja lehdot.
Siellä on pehmeät nukkua kehdot.

   
63.

Rauha olkoon tomullesi,
päivän paiste muistollesi.

   
64.

Siell´ikionnen asunnoissa
on murhe, tuska, huoli poissa.

   
65.

Sydän uupunut levon sai,
valkeni ikuinen sunnuntai.

   
66.

Niin taivas vartoo odottavin tähdin…
Ma sinne palaan,
josta kerran lähdin.

   
67.

Hiljaa saapui noutaja lauha
hellästi irroitti kahleet maan.
Kuljetti sinne missä on rauha
missä ei tuskaa milloinkaan.

   
68.

Me muistamme silmäsi kirkkahat,
me muistamme hymysi hyvän.
Jätit meille muiston niin valoisan,
niin kauniin, rakkaan ja syvän.

   
69.

Hyvän ihmisen muisto
miten mieltä se lämmittää.
Miten aina sen soinnuista sieluun
sävel pieni soimaan jää.

   
70.

On lepo jossakin,
särkymätön syvä rauha.

Saima Harmaja

   
71.

Sydämessä soi
laulu hiljainen ja sanaton.
Metsä hiljaa huminoi.
Kiire poissa on.

   
72.

Ei ole varjoa kenenkään
saapuvan yllä.
On vain aamu.
On vain perille pääsy.

Anna-Maija Raittila

   
73.

Niin aukes portti viimeinen
valoon ja lauluun lintujen.

   
74.

Oon onnellinen vaeltaja,
käyn maailmasta parempaan.
Ei siellä tuskaa, vaikeuksia.
On kirkas määrä matkallain.

   
75.

Kaiken tänne jätän
rikkaan, kauniin maan.
Nousen taivaan sineen,
ruskoon punertavaan.

   
76.

Pois aurinko painui, lankesi ilta,
jäi taivahan rannalle säihkyvä silta.
Mut kaukaa korven tummuvan yöstä,
soi laulu ihmisen työstä.

Eino Leino

   
77.

Mit´elomme on, lyhyt hetki
sielumme eloon verraten,
kun ajast´eroaa sen retki,
taivasta tapaa siipi sen.

Pär Lagerkvist